Uudeksi vuodeksi Ranskaan, osa 3
Salut à tous! Täällä ollaan ja niin ranskattarina että (eilen korttelileipomon rouva korjasi ääntämystäni sanassa sucre)!
Eilinen matkustuspäivä oli jännittävä. Pohjustin suoritusta nukkumalla vain kaksi tuntia. Vähistä unista huolimatta olin kuitenkin syönyt kahta eri unilääkettä, joten olo oli mukavan tokkurainen. Aktiivisuusranneke huusi koko päivän "epäsäännöllistä sykettä" eikä suostunut näyttämään mitään muuta. Sykettä kohotti kyllä matkantekokin, ei pelkästään väsymys.
Matka kotoa Charles de Gaullelle sujui ongelmitta, mutta sieltä asunnolle pääseminen oli kunnon Amazing Race -meininkiä. Sarjan tekijöille vinkiksi, että kannattaa viedä kilpailijat lakko-Pariisiin. Siinä karsitaan jyvät akanoista. Matkan vaihe 1 oli vielä helppo: RER B -junat kulkevat lakosta huolimatta Gare du Nordille - vaikkakin vähän normaalia harvemmin vuorovälein. Gare du Nordilla piti vaihtaa toiseen RER B:hen, joka kuljetti minut Notre Damen seutuville. Tämä vaihe 2 oli pudottaa minut pelistä. Siellä seisoin mielestäni oikealla laiturilla ja ihmettelin, kun ei junan junaa tullut. Kovasti ihmeteltiin monella kielellä, kaikki turistit ja paikalliset yhdessä. Onneksi innokas ja englantiakin taitava metrovirkailija tuli kertomaan, että RER B lähtee laiturin toiselta raiteelta, siltä, missä lukee jotain ihan muuta. Vaihe 3 oli melko helppo, mutta fyysisesti armoton: koska sunnuntaisin minun asuntoni suuntaan ei kulkenut metroja, raahasin 25 kg:n laukkuani kilometrin verran.
Myöhästyin arvioimastani saapumisajasta 1,5 tuntia. Airbnb-emäntäni ei onneksi ollut loukkaantunut (vaikka tänään ranskan opettajani kertoikin, että ranskalaisille vartin myöhästyminen on katastrofi), ja itse asunto osoittautui juuri niin mukavaksi, kuin kuvista olin arvellutkin. Sitten vaihdoin farkut verkkareihin ja kuolin sängylle. Unta en saanut, mutta en myöskään minkäänlaista motivaatiota liikkua paikaltani.
Jossain vaiheessa googlasin Panthéonin aukioloajat, koska se on tuossa ihan vieressä, ja olin ajatellut, että siellä voisin käydä sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Netissä luki, että se menee kiinni klo 18 ja sisään pääsee klo 17.15 asti. Kello oli 16.45 ja motivaationi löytynyt. Tosin kun pääsin portille klo 17, paikka näytti erittäin suljetulta. Kävelin eteenpäin Luxemburgin puistolle - ja katselin sitäkin aidanraoista, koska portit olivat menneet kiinni 16.30. Lopulta vain kiertelin ympäriinsä tässä kotikonnuillani Latinalaiskorttelissa. Ostin joulutorilta herkkuiltapalaa, pistäydyin juustokauppaan ja Carrefouriin. Kun pääsin takaisin kotiin, söin päivän toisen aterian, katsoin Areenasta vähän Truffaut'n L'argent de poche -elokuvan, luin hetken ja simahdin. (Saatoin myös katsoa ruokaillessani Netflixistä We're the Millersiä, mutta se ei kuulosta yhtä hienolta kuin Truffaut.)
Nukuin 9,5 tuntia. Kävelin kielikoululle 10 minuuttia, eli asunnon sijainti on aivan täydellinen. Varsinkin, kun myöhemmin aamupäivällä kuulin, kuinka kurssikavereilta oli mennyt lakon takia matkaan parikin tuntia. Tänään keskusteltiin koko aamupäivä, tutustuttiin, kerrottiin itsestämme ja vertailtiin eri maiden tapoja. Iltapäivällä koulu järjesti opastetun kävelykierroksen Ile de la Citéllä. Ilmeisesti menestyin netissä tehdyssä tasotestissä kohtuullisen hyvin, koska minut on sijoitettu edistyneimpien ryhmään. Välillä olen kyllä ymmärrykseni äärirajoilla, ja muut ryhmäläiseni puhuvat paljon sujuvammin kuin minä. Mutta tällä viikolla aion puhua niin paljon ranskaa, että perjantaina juttelen jo vaivatta. Tai ainakin osaan tilata pullani ilman että tarttee siinä opettaa.
Koska on maanantai, kaikki museot ovat kiinni. Olin ajatellut, että voisin käydä Montmartrella, mutta päivän jälkeen en jaksanut lähteä selvittämään, miten sinne pääsee lakon aikana. Hetken mielijohteesta hyppäsin jokiristeilyveneeseen. Päivä oli aurinkoinen, ja tuntui hyvältä idealta istua hetki veneen kannella. Suomalaisella sisulla istuin siinä koko risteilyn ajan, vaikka jossain vaiheessa aloinkin kaivata paksumpaa takkia ja pipoa. Ehkäpä vielä eksyn katukahvilaankin tämän loman aikana; niissä on sentään yleensä lämmittimet!
Eilinen matkustuspäivä oli jännittävä. Pohjustin suoritusta nukkumalla vain kaksi tuntia. Vähistä unista huolimatta olin kuitenkin syönyt kahta eri unilääkettä, joten olo oli mukavan tokkurainen. Aktiivisuusranneke huusi koko päivän "epäsäännöllistä sykettä" eikä suostunut näyttämään mitään muuta. Sykettä kohotti kyllä matkantekokin, ei pelkästään väsymys.
Matka kotoa Charles de Gaullelle sujui ongelmitta, mutta sieltä asunnolle pääseminen oli kunnon Amazing Race -meininkiä. Sarjan tekijöille vinkiksi, että kannattaa viedä kilpailijat lakko-Pariisiin. Siinä karsitaan jyvät akanoista. Matkan vaihe 1 oli vielä helppo: RER B -junat kulkevat lakosta huolimatta Gare du Nordille - vaikkakin vähän normaalia harvemmin vuorovälein. Gare du Nordilla piti vaihtaa toiseen RER B:hen, joka kuljetti minut Notre Damen seutuville. Tämä vaihe 2 oli pudottaa minut pelistä. Siellä seisoin mielestäni oikealla laiturilla ja ihmettelin, kun ei junan junaa tullut. Kovasti ihmeteltiin monella kielellä, kaikki turistit ja paikalliset yhdessä. Onneksi innokas ja englantiakin taitava metrovirkailija tuli kertomaan, että RER B lähtee laiturin toiselta raiteelta, siltä, missä lukee jotain ihan muuta. Vaihe 3 oli melko helppo, mutta fyysisesti armoton: koska sunnuntaisin minun asuntoni suuntaan ei kulkenut metroja, raahasin 25 kg:n laukkuani kilometrin verran.
Myöhästyin arvioimastani saapumisajasta 1,5 tuntia. Airbnb-emäntäni ei onneksi ollut loukkaantunut (vaikka tänään ranskan opettajani kertoikin, että ranskalaisille vartin myöhästyminen on katastrofi), ja itse asunto osoittautui juuri niin mukavaksi, kuin kuvista olin arvellutkin. Sitten vaihdoin farkut verkkareihin ja kuolin sängylle. Unta en saanut, mutta en myöskään minkäänlaista motivaatiota liikkua paikaltani.
Place du Panthéon
Jossain vaiheessa googlasin Panthéonin aukioloajat, koska se on tuossa ihan vieressä, ja olin ajatellut, että siellä voisin käydä sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Netissä luki, että se menee kiinni klo 18 ja sisään pääsee klo 17.15 asti. Kello oli 16.45 ja motivaationi löytynyt. Tosin kun pääsin portille klo 17, paikka näytti erittäin suljetulta. Kävelin eteenpäin Luxemburgin puistolle - ja katselin sitäkin aidanraoista, koska portit olivat menneet kiinni 16.30. Lopulta vain kiertelin ympäriinsä tässä kotikonnuillani Latinalaiskorttelissa. Ostin joulutorilta herkkuiltapalaa, pistäydyin juustokauppaan ja Carrefouriin. Kun pääsin takaisin kotiin, söin päivän toisen aterian, katsoin Areenasta vähän Truffaut'n L'argent de poche -elokuvan, luin hetken ja simahdin. (Saatoin myös katsoa ruokaillessani Netflixistä We're the Millersiä, mutta se ei kuulosta yhtä hienolta kuin Truffaut.)
Ihan Julia Childina paistoin itselleni kananmunan.
Nukuin 9,5 tuntia. Kävelin kielikoululle 10 minuuttia, eli asunnon sijainti on aivan täydellinen. Varsinkin, kun myöhemmin aamupäivällä kuulin, kuinka kurssikavereilta oli mennyt lakon takia matkaan parikin tuntia. Tänään keskusteltiin koko aamupäivä, tutustuttiin, kerrottiin itsestämme ja vertailtiin eri maiden tapoja. Iltapäivällä koulu järjesti opastetun kävelykierroksen Ile de la Citéllä. Ilmeisesti menestyin netissä tehdyssä tasotestissä kohtuullisen hyvin, koska minut on sijoitettu edistyneimpien ryhmään. Välillä olen kyllä ymmärrykseni äärirajoilla, ja muut ryhmäläiseni puhuvat paljon sujuvammin kuin minä. Mutta tällä viikolla aion puhua niin paljon ranskaa, että perjantaina juttelen jo vaivatta. Tai ainakin osaan tilata pullani ilman että tarttee siinä opettaa.
Koska on maanantai, kaikki museot ovat kiinni. Olin ajatellut, että voisin käydä Montmartrella, mutta päivän jälkeen en jaksanut lähteä selvittämään, miten sinne pääsee lakon aikana. Hetken mielijohteesta hyppäsin jokiristeilyveneeseen. Päivä oli aurinkoinen, ja tuntui hyvältä idealta istua hetki veneen kannella. Suomalaisella sisulla istuin siinä koko risteilyn ajan, vaikka jossain vaiheessa aloinkin kaivata paksumpaa takkia ja pipoa. Ehkäpä vielä eksyn katukahvilaankin tämän loman aikana; niissä on sentään yleensä lämmittimet!
Kommentit
Lähetä kommentti