Viikonloppuloma Lontoon lähiseuduilla
Mietimme miehen kanssa sopivaa viikonloppumatkakohdetta huhtikuulle. Lontooseen sai halpoja lentoja, mutta meistä molemmista tuntui, että Lontoo on nähty jo monta kertaa, eikä suurkaupunkikaan houkutellut.
Mutta minäpä olin jo jonkin aikaa haaveillut visiitistä Bletchley Parkiin. Bletchley Park on kartano Milton Keynesissä, alle tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Toisen maailmansodan aikana siellä työskenteli valtava määrä ihmisiä, joiden tehtävänä oli murtaa koodeja, joilla akselivaltojen salaiset viestit oli kirjoitettu. Minut paikkaan oli tutustuttanut populaarikulttuuri, nimittäin rikossarja Blethcley Circle ja Alan Turingista kertova elokuva Imitation Game. Kovasti halusin päästä näkemään livenä, miltä paikan päällä näyttää.
Kun mies myöntyi ajamaan vuokra-autoa tien väärällä puolella, alkoi matkasuunnitelmamme hahmottua. Lähdimme Helsingistä perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen. Perjantai-iltana saavuimme Bedfordissa sijaitsevaan hotelliimme sopivasti nukkumaanmenoaikaan. Matka ei ollut niin pitkä, mutta koska lento oli myöhässä ja tien väärällä puolella ajaminen on varsin kuluttavaa sekä yksilö- että parisuhdetasolla, uni tuli nopeasti.
Lauantaiaamuna heräsimme varhain ja aamiaisen jälkeen ajoimme reilun puolen tunnin matkan Bedfordista Milton Keynesiin. Olimme raapimassa Bletchley Parkin ovea jo ennen avaamisaikaa; aikaero saa ihmeitä aikaan!
Bletchley Park on museona laaja, ihan jo siksi, että kartanon maille on aikanaan rakennettu runsaasti erilaisia parakkeja, jotka nyttemmin on muutettu näyttelytiloiksi. Pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä oli todella monta. Osa näyttelyistä hyödynsi kiinnostavalla tavalla nykytekniikkaa ja nämä näyttelyt havainnollistavat koodaamista ja koodin purkua myös lapsille kivasti. Osa näyttelyistä oli enemmän paperinmakuisia, vaikka aihe toki oli kaikissa kiinnostava.
Me valitsimme kiertää koko alueen läpi omin päin, mihin meni nelisen tuntia. Voi hyvinkin olla, että opastettu kierros olisi ollut ihan yhtä hyvä valinta, koska opas olisi varmasti osannut kertoa kaikkein kiinnostavimmat jutut ja jättää tylsemmät väliin. Ainakin minusta alkoi jo parin tunnin jälkeen tuntua, että Enigman toiminta on selostettu jo moneen kertaan - ja yhtä monta kertaa sitä vielä senkin jälkeen avattiin. Kaiken kaikkiaan näyttelyt antavat hyvän kuvan siitä, minkälaista elämä Bletchley Parkissa on ollut toisen maailmansodan aikana; kun astui kartanon portista ulos, tuntui kuin olisi siirtynyt 75 vuotta ajassa eteenpäin.
Koska Bletchley Parkissa rakennettiin maailman ihka ensimmäinen tietokone, sen vieressä on The National Museum of Computing. Olihan sielläkin käytävä, tuumasi matkaseurani ja kierteli onnellisena erilaisten vanhojen tietokoneiden keskellä.
Emme olleet suunnitelleet ennalta lauantai-iltapäivän ohjelmaa, mutta moniaalla kehuttiin Woburn Abbeyn olevan seutukunnan eli Bedfordshiren merkittävin turistinähtävyys. Tietämättä kohteestamme sen enempää päätimme suunnata sinne. Hämmennys oli suuri, kun kartanon maille päästyämme näimme nurmikolla tien vieressä valtavia hirvieläimiä paistattelemassa päivää. Kartanon maille pääseminen ei muuten tarkoittanut, että olisimme olleet lähelläkään kartanoa. Lipunmyynti löytyi alle kilometrin päästä, ja siellä ostimme liput, jotka sisälsivät pääsyn kartanoon, puutarhoihin ja Deer Parkiin. Lipunmyynnin ystävällinen rouva varoitti, että vielä pitää ajaa monta mailia päästäkseen kartanoon. Ja niin piti. Usko oli loppua, kun ajelimme kapeaa tietä puiden ja hirvien keskellä.
Kiemurtelevan tien päässä odotti kaiken vaivan arvoinen kartano, jota kiersimme sisältä ja ulkoa. Sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta kuvitelkaa, miltä näyttää kartanossa, johon sukupolvi toisensa jälkeen on kerännyt rikkauksia - ja lisätkää kuvitelmiinne vielä vähän lisää. Jokaikinen käytävä on täynnään taidetta, myös varsin arvokkaita teoksia. Seiniä koristavat värikkäät tapetit ja koristeellisilla pöydillä on kristallilaseja, posliinikoiria ja hopeisia lautasia. Kartanosta löytyy makuuhuone, jossa kuningatar Viktoria on yöpynyt, ja osa huoneista, joihin rahvas pääsee kiertelemään, on vielä nykyisenkin herttuan edustuskäytössä. I say!
Kaiken kaikkiaan Bedfordshire oli mukava matkakohde. Autolla matkat paikasta toiseen taittuivat nopeasti ja vierailukohteita löytyi yhdelle viikonlopulle helposti. Lontooseen verrattuna lomailu oli rauhallista, ja maalaismaisemien katseleminen oli rentouttavaa.
Mutta minäpä olin jo jonkin aikaa haaveillut visiitistä Bletchley Parkiin. Bletchley Park on kartano Milton Keynesissä, alle tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Toisen maailmansodan aikana siellä työskenteli valtava määrä ihmisiä, joiden tehtävänä oli murtaa koodeja, joilla akselivaltojen salaiset viestit oli kirjoitettu. Minut paikkaan oli tutustuttanut populaarikulttuuri, nimittäin rikossarja Blethcley Circle ja Alan Turingista kertova elokuva Imitation Game. Kovasti halusin päästä näkemään livenä, miltä paikan päällä näyttää.
Kun mies myöntyi ajamaan vuokra-autoa tien väärällä puolella, alkoi matkasuunnitelmamme hahmottua. Lähdimme Helsingistä perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen. Perjantai-iltana saavuimme Bedfordissa sijaitsevaan hotelliimme sopivasti nukkumaanmenoaikaan. Matka ei ollut niin pitkä, mutta koska lento oli myöhässä ja tien väärällä puolella ajaminen on varsin kuluttavaa sekä yksilö- että parisuhdetasolla, uni tuli nopeasti.
Yövyimme Bedfordissa, Barns Hotelissa, joka sijaitsee hieman Bedfordin keskustan ulkopuolella Ouse-joen rannalla. Hotelli oli rauhallinen ja siisti, palvelu moitteetonta ja aamiainen hyvä. Me päädyimme tähän hotelliin muun muassa siksi, että sillä oli iso ja ilmainen pysäköintialue.
Lauantaiaamuna heräsimme varhain ja aamiaisen jälkeen ajoimme reilun puolen tunnin matkan Bedfordista Milton Keynesiin. Olimme raapimassa Bletchley Parkin ovea jo ennen avaamisaikaa; aikaero saa ihmeitä aikaan!
Bletchley Park on museona laaja, ihan jo siksi, että kartanon maille on aikanaan rakennettu runsaasti erilaisia parakkeja, jotka nyttemmin on muutettu näyttelytiloiksi. Pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä oli todella monta. Osa näyttelyistä hyödynsi kiinnostavalla tavalla nykytekniikkaa ja nämä näyttelyt havainnollistavat koodaamista ja koodin purkua myös lapsille kivasti. Osa näyttelyistä oli enemmän paperinmakuisia, vaikka aihe toki oli kaikissa kiinnostava.
Kartanon päärakennus ja kahvilaparakin tarjoomukset. Alueelta löytyi useampi kahvila ja jos olisi todella ajoissa ollut liikkeellä, olisi päärakennuksesta voinut varata iltapäiväteetarjoilun.
Keskellä Alan Turingin työpöydän jäljitelmä ja reunassa mies, joka harjoittelee koodien purkamista.
Koska Bletchley Parkissa rakennettiin maailman ihka ensimmäinen tietokone, sen vieressä on The National Museum of Computing. Olihan sielläkin käytävä, tuumasi matkaseurani ja kierteli onnellisena erilaisten vanhojen tietokoneiden keskellä.
Colossus, maailman ensimmäinen tietokone. Tai sen jäljitelmä, mutta kyllä ihan jo tämänkin takia kannatti 7,5 puntaa maksaa.
Emme olleet suunnitelleet ennalta lauantai-iltapäivän ohjelmaa, mutta moniaalla kehuttiin Woburn Abbeyn olevan seutukunnan eli Bedfordshiren merkittävin turistinähtävyys. Tietämättä kohteestamme sen enempää päätimme suunnata sinne. Hämmennys oli suuri, kun kartanon maille päästyämme näimme nurmikolla tien vieressä valtavia hirvieläimiä paistattelemassa päivää. Kartanon maille pääseminen ei muuten tarkoittanut, että olisimme olleet lähelläkään kartanoa. Lipunmyynti löytyi alle kilometrin päästä, ja siellä ostimme liput, jotka sisälsivät pääsyn kartanoon, puutarhoihin ja Deer Parkiin. Lipunmyynnin ystävällinen rouva varoitti, että vielä pitää ajaa monta mailia päästäkseen kartanoon. Ja niin piti. Usko oli loppua, kun ajelimme kapeaa tietä puiden ja hirvien keskellä.
Tässäkin kartanossa olisi voinut nauttia iltapäiväteetä, mutta se olisi pitänyt varata etukäteen. Kartanon mailla oli kuitenkin viihtyisä kahvila, josta sai ihan asiallisia skonsseja. Teehetken jälkeen kiertelimme puutarhassa tai siis puutarhoissa, jotka olisivat todella hyvä matkakohde lämpimänä kesäpäivänä. Huhtikuisena tuulisena ja tihkusateisena lauantaina emme jääneet ihastelemaan maisema-arkkitehtuuria erityisen pitkäksi aikaa.
Puutarhassa oli myös hieno patsaspuisto. Vähän jäi kaivelemaan, ettei ollut enemmän aikaa ja lämpimämpi sää kierrellä kartanopuistoa. Myös deer parkissa olisi ollut vaelluspolkuja luontoihmisille.
Kartanoromantiikan ja historian havinan jälkeen ajoimme kotiin Barns Hoteliin ja söimme sen krouvissa. Paikallisen mittapuun mukaan se ilmeisesti on hyvä ravintola, mutta runsaat annokset olivat aika perusmättöä, joskin hyvänmakuista sellaista. Palan painikkeeksi tilasimme lasit paikallista valkoviiniä, joka oli miehen lasissa hyvää ja minun lasissani lämmintä. Vaikka huomautin asiasta ja lasini ainakin kävi keittiössä, ei tilanne juurikaan kohentunut. Annoin olla, koska eihän tämä varsinaisesti mikään viinimaa ollutkaan.
Sunnuntaiaamuna piipahdimme vielä Bedfordissa ennen lentokentälle ajelua. Kaupunki on mukavan pieni ja viihtyisä (paitsi silloin, kun siellä pitää ajaa autolla parkkipaikkaa etsien), ja keskeiset nähtävyydet kävelee läpi puolessa tunnissa. Bedfordista ajelimme rauhassa lentokentälle, koska Heathrow'n Finnairin Premium Lounge on niin viihtyisä, että senkin voi laskea yhdeksi matkakohteeksi.
River Ousen rantamaisemia Bedfordissa
Kaiken kaikkiaan Bedfordshire oli mukava matkakohde. Autolla matkat paikasta toiseen taittuivat nopeasti ja vierailukohteita löytyi yhdelle viikonlopulle helposti. Lontooseen verrattuna lomailu oli rauhallista, ja maalaismaisemien katseleminen oli rentouttavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti