Vinkkejä juhannusmatkoihin: Midsommer i Danmark
Minä en oikein pidä juhannuksesta. Pitäisi juhlia keskikesää, mutta ulkona on pilkkihaalarikeli. Sitten sitä istutaan jossain kesämökissä pitämässä sadetta ja käydään pikapikaa grillaamassa, kun sade laantuu tihkuksi. Lähden mielelläni juhannuksena ulkomaille - vaikka usein päädynkin paikkaan, jossa juhannusta jollakin tavoin vietetään. Muutama vuosi sitten ostimme miehen kanssa juhannukseksi lennot Kööpenhaminaan. Halusimme kuitenkin maaseudun rauhaan ja vuokrasimme auton, jolla ajelimme Vejleen, joka on pieni kaupunki melko keskellä Tanskaa.
Hakusessa oli luksushotelli luonnon helmassa. Internet ehdotti meille Hotel Vejlefjordia ja tähän täkyyn tarttuminen kannatti. Se on vanha keuhkotautiparantola keskellä vehreää metsää. Itse talo on pieteetillä remontoitu huippuhotelliksi, huoneet ovat mukavia, hotellia ympäröi upea puisto ja metsä, joissa voi ulkoilla, ravintola - ja varsinkin aamiainen - on hyvä ja Vejlestä ajelee helposti ympäri Etelä-Tanskaa.
Jos jostakin pitää valittaa, niin siitä, että huoneemme oli varsin ahdas. Sivurakennuksesta olisi saanut samalla hinnalla enemmän tilaa, mutta minä halusin päärakennukseen. Hotellia ympäröivässä metsässä on myös järjettömän paljon punkkeja, eli lapsiperheille tai koiranomistajille tämä ei ehkä ole kaikkein ihanteellisin kohde.
Joen rannassa pääsi juhannusaattona katselemaan kokkoa ja tanssiakin olisi ollut tarjolla. Me taisimme katsoa lähinnä hotellihuoneessa jalkapalloa. Mutta muuten olimme kyllä varsin aktiivisia lomailijoita! Yhtenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti Pohjanmerta ja tallustelimme hiekkadyyneillä. Samalla reissulla kävimme Tanskan vanhimmassa kaupungissa Ribessä, jonka vanhankaupungin kierteli kattavasti parissa tunnissa. Riben kaupunginmuseo kertoo monipuolisesti kaupungin viikinkihistoriasta, ja siellä oli paljon myös lapsille sopivia aktiviteetteja (jotka me kyllä ohitimme nopeasti, koska olimme päässeet omista eroon).
Hotel Vejlefjordin yhteydessä on kylpylä, jossa lillumiseen saimme helposti kulutettua yhden päivän. Erilaisia altaita, saunoja ja suihkuja riitti kokeiltavaksi, eikä minua ainakaan haitannut yhtään lekotella välillä kylpytakissani takkatulen ääressä. Kylpylälipun hintaan kuului hedelmätarjoilu, jonka voimin jaksoi lepuuttaa monta tuntia. Kylpyläliput eivät muuten kuuluneet yöpymisen perushintaan, mutta meidän kylpyhuoneeseen ei tullut yhtenä aamuna lämmintä vettä, ja tästä suivaantuneena kävin puhumassa hyvitykseksi meille kylpyläkäynnin. Henkilökunta suhtautui ehdotukseen varsin myötämielisesti, ja muutenkin palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.
Vejlessä kannattaa käydä syömässä Madindustrien-ravintolassa, jonka ruokalista on suppea mutta silti monipuolinen. Halutessaan saa mehevän pihvin, hampurilaisen tai ramenia. Kaikki vaihtoehdot ovat laadukkaita ja herkullisia. Myös viinilista kestää vertailun peruspihvipaikkoihin - tai siis voittaa kirkkaasti.
Paluumatkalla lentokentälle poikkesimme Odensessa eli H.C. Andersenin kotikaupungissa. Siellä pääsee käymään Andersenin lapsuudenkodissa, jonka pikkuruisissa huoneissa ja viehättävässä puutarhassa voi hyvin kuvitella, kuinka pikku Hans on juuri samalla paikalla kuvitellut ja keksinyt tarinoita, joista sitten myöhemmin on tullut maailmankuuluja satuja. Suosittelen myös käyntiä H.C.Andersen Museumissa, jonka näyttelyt avaavat kirjailijan elämäntarinaa.
Meidän piti käydä Odensessa myös syömässä, mutta emme löytäneet sopivaa ravintolaa ja aikaa lentokoneen lähtöönkin alkoi olla naftisti, joten päätimme syödä matkalla tai kentällä. Sitten kävi kuitenkin niin, että matkalla oli tietöitä, jotka viivyttivät meitä niin, että Kastrupissa jätimme matkalaukkua 20 minuuttia ennen koneen lähtöä. Onneksi mies teki tuohon aikaan usein työmatkoja Tanskaan ja osasi suunnistaa oikealle lähtöportille. Minä yritin pysyä perässä, kun mies juosta vilisti terminaalin halki. Onneksi ne työmatkat olivat ostaneet meille myös istumapaikat bisnesluokassa, niin saatiin sitä ruokaa edes lentokoneessa. Matkalaukku tuli seuraavalla koneella perässä, ja tämä seikkailu nauratti jo koneessa. Siis siinä vaiheessa, kun ruokatarjotin oli nenän edessä, ei ennen.
Hakusessa oli luksushotelli luonnon helmassa. Internet ehdotti meille Hotel Vejlefjordia ja tähän täkyyn tarttuminen kannatti. Se on vanha keuhkotautiparantola keskellä vehreää metsää. Itse talo on pieteetillä remontoitu huippuhotelliksi, huoneet ovat mukavia, hotellia ympäröi upea puisto ja metsä, joissa voi ulkoilla, ravintola - ja varsinkin aamiainen - on hyvä ja Vejlestä ajelee helposti ympäri Etelä-Tanskaa.
Jos jostakin pitää valittaa, niin siitä, että huoneemme oli varsin ahdas. Sivurakennuksesta olisi saanut samalla hinnalla enemmän tilaa, mutta minä halusin päärakennukseen. Hotellia ympäröivässä metsässä on myös järjettömän paljon punkkeja, eli lapsiperheille tai koiranomistajille tämä ei ehkä ole kaikkein ihanteellisin kohde.
Joen rannassa pääsi juhannusaattona katselemaan kokkoa ja tanssiakin olisi ollut tarjolla. Me taisimme katsoa lähinnä hotellihuoneessa jalkapalloa. Mutta muuten olimme kyllä varsin aktiivisia lomailijoita! Yhtenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti Pohjanmerta ja tallustelimme hiekkadyyneillä. Samalla reissulla kävimme Tanskan vanhimmassa kaupungissa Ribessä, jonka vanhankaupungin kierteli kattavasti parissa tunnissa. Riben kaupunginmuseo kertoo monipuolisesti kaupungin viikinkihistoriasta, ja siellä oli paljon myös lapsille sopivia aktiviteetteja (jotka me kyllä ohitimme nopeasti, koska olimme päässeet omista eroon).
Vejlessä kannattaa käydä syömässä Madindustrien-ravintolassa, jonka ruokalista on suppea mutta silti monipuolinen. Halutessaan saa mehevän pihvin, hampurilaisen tai ramenia. Kaikki vaihtoehdot ovat laadukkaita ja herkullisia. Myös viinilista kestää vertailun peruspihvipaikkoihin - tai siis voittaa kirkkaasti.
Paluumatkalla lentokentälle poikkesimme Odensessa eli H.C. Andersenin kotikaupungissa. Siellä pääsee käymään Andersenin lapsuudenkodissa, jonka pikkuruisissa huoneissa ja viehättävässä puutarhassa voi hyvin kuvitella, kuinka pikku Hans on juuri samalla paikalla kuvitellut ja keksinyt tarinoita, joista sitten myöhemmin on tullut maailmankuuluja satuja. Suosittelen myös käyntiä H.C.Andersen Museumissa, jonka näyttelyt avaavat kirjailijan elämäntarinaa.
Meidän piti käydä Odensessa myös syömässä, mutta emme löytäneet sopivaa ravintolaa ja aikaa lentokoneen lähtöönkin alkoi olla naftisti, joten päätimme syödä matkalla tai kentällä. Sitten kävi kuitenkin niin, että matkalla oli tietöitä, jotka viivyttivät meitä niin, että Kastrupissa jätimme matkalaukkua 20 minuuttia ennen koneen lähtöä. Onneksi mies teki tuohon aikaan usein työmatkoja Tanskaan ja osasi suunnistaa oikealle lähtöportille. Minä yritin pysyä perässä, kun mies juosta vilisti terminaalin halki. Onneksi ne työmatkat olivat ostaneet meille myös istumapaikat bisnesluokassa, niin saatiin sitä ruokaa edes lentokoneessa. Matkalaukku tuli seuraavalla koneella perässä, ja tämä seikkailu nauratti jo koneessa. Siis siinä vaiheessa, kun ruokatarjotin oli nenän edessä, ei ennen.
Paluumatkan lounas
Kommentit
Lähetä kommentti