Vinkkejä juhannusmatkoihin: road trip Baltiassa

Pari vuotta sitten halusin (taas) juhannuksena ulkomaille, mutta kuuden hengen lentomatka ylitti kaikki mahdolliset budjetit. Selvittelin vaihtoehtoja ja päätin, että me lähdetään road tripille. Suuntana oli Vilna Liettuassa, mutta matkan varrella oli tarkoitus katsella hieman myös Viroa ja Latviaa.

Pääkaupunkiseudulta on hurjan helppoa lähteä Suomenlahden yli etelään. Tallinnassa ollaan usein nopeammin kuin Tampereella, ja siitä ainakin Vilnaan asti on moottoritietä, joka on melko hyvässä kunnossa - ja korjauksen alla sieltä, missä kunto voisi olla parempi.

Kaksi vuotta sitten teinit mahtuivat autoon sen verran hyvin, että erillisiä jaloittelutaukoja ei tarvittu. Ensimmäinen pysähdyksemme, lounastauon, päätimme pitää Latvian hiekkarannoilla. Emme olleet googlailleet etukäteen parhaita pysähdyspaikkoja, vaan käännyimme sopivannäköisestä risteyksestä. Päädyimme Saulkrastiin, joka oli pikkuruinen kaupunki, mutta hiekkarantaa riitti sitäkin enemmän. Rannalta löytyi myös passeli rantaravintola, joka tarjosi meille edulliseen hintaan tavanomaisia pikaruoka-annoksia. Mitään sen suurempaa gourmet'ta emme tarvinneetkaan!

Perillä Vilnassa olimme illansuussa. Hotelliksi olin valinnut kaupungin ulkopuolella olevan Park Villan, joka oli aivan Neris-joen, uimarannan ja suuren puistoalueen vieressä. Siellä me sitten vietimme juhannusaattoa varpaita jokeen kastaen ja leikkipuistossa keinuen ja riehuen. Sää ei tänäkään juhannuksena suosinut, joten koko valtavassa puistossa oli lisäksemme vain yksi seurue grillaamassa.

Mies oli flunssainen ja vietti juhannustaan enimmäkseen hotellihuoneessa tennistä katsoen. Niinpä minä ja lapset lähdimme lauantaina paikalliseen vesipuistoon, Vichy Vandens Parkasiin. Siellä oli jos jonkinlaista allasta ja liukumäkeä, joissa teinit(kin) viihtyivät tuntikausia. Minä ostin itselleni sisäänpääsyn aikuisten kylpyläosastolle. Sinänsä harmi, että kun yritin mennä sinne sisään, huomasin, että koko se puoli oli remontin takia suljettu. Laskin siis lasten kanssa vesiliukumäissä ja urheilurupeaman jälkeen huomautin kassalla pettymyksestäni. Asiallisesti minulle palautettiin ylimääräinen raha ja vähän ekstraakin, mutta tämä oli hyvä esimerkki siitä, että liettualaisten englannin kielen taito ei ole paras mahdollinen, ja jos jotain ei osata sanoa, se vain jätetään sanomatta.

Päivän aikana mies oli löytänyt tekemistä illaksi. Ajoimme Vilnan keskustaan syömään pizzaa.

Suosittelen Jurgis Ir Drakonas -pizzeriaa - hyvää oli!

Seuraavana aamuna mies halusi tutustua historiaan, mikä käytännössä tarkoitti pikaista ajelua Trakaihin. Se on ikivanhan näköinen pikkukylä järven rannassa. Järven keskellä on saari, jolla on vanha linna. Trakain linnaa on kunnostettu huolellisesti, siellä on monenlaisia erilaisia näyttelyitä ja kesäaikaan yleisölle järjestettiin historiallisia näytöksiä. Kylästä löytyy ravintoloita ihan kaikkiin makuihin (ja hintaluokkiin), joten tänne voi hyvin tehdä kokonaisen päivän retken.

Paikallinen lapsiparkki

Linnavisiitin jälkeen päätimme tutustua myös Vilnan keskustaan tarkemmin. Jostain syystä kaikki kadut keskustaan oli suljettu ja jouduimme jättämään auton aika kauas keskustasta. Olimme kuitenkin melko lähellä katedraalia, joten päätimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen sieltä. Helpommin sanottu kuin tehty! Mitä lähemmäs kirkkoa pääsimme, sitä enemmän kaduilla oli ihmisiä. Kirkkoon emme päässeet ollenkaan, koska kirkossa sisällä ja välittömästi sen ulkopuolella oli käynnissä jonkinlainen uskonnollinen tilaisuus. Jouduin käyttämään runsaasti tiedonhakutaitoja, mutta lopulta selvisi, että kyseessä oli liettualaisen marttyyriarkkipiispan autuaaksijulistamisjuhla. Eipä olisi tällaista Suomessa päässyt näkemäänkään!

Liettualainen hintataso on Suomeen verrattuna edullinen. Hyödynsimme siis paikallisia vaatekauppoja jatkuvasti venyvien teinien vaatettamisessa. Kauppakeskuksia Vilnassa riittää, esimerkiksi vesipuiston vieressä oleva Ozas oli myymälätarjonnaltaan oikein hyvä. Mies oli onnellinen, koska Vilnasta löytyi myös KFC. Saatoimme syödä siellä yhden viikonlopun aikana kaksi kertaa. 

Maanantaipäivä oli varattu kotimatkaan. Teimme pitkän pysähdyksen Pärnuun. Olin ajatellut, että jos sää suosii, kävelemme hiekkarannalla ja käymme ehkä uimassakin. Sää ei suosinut. Shoppailuksihan se taas meni. Pakotin kuitenkin lapset viideksi minuutiksi ihailemaan pitkää ja pehmeää hiekkarantaa. Siinä ajassa tuuli meni luihin ja ytimiin, joten rannalta jatkoimme matkaamme ravintolaan. Jos Vilnassa oli edullista syödä, niin Pärnussa ei ole. Ei ainakaan rannan välittömässä läheisyydessä.

Jos jotain tällä matkalla olisin tehnyt eri tavalla, niin kotimatkan viimeisen etapin. Tulimme lahden yli illan viimeisellä lautalla ja olimme kaikki jo lopen uupuneita. Pihinä en ollut varannut hyttiä, vaan ajattelin, että kyllä me siellä koko porukalla tekemistä keksitään. Väärin meni. Kaikkia väsytti, merimyymälät eivät jaksaneet kaiken shoppailun jälkeen kiinnostaa ja laivalla oli ihan hemmetin kylmä. 

Ankeasta lopusta huolimatta reissusta jäi hyvä fiilis. Koko perheen road tripeillä ei ole koskaan tylsää, ja toistaiseksi olemme keksineet tasapuolisesti ohjelmaa kaikille perheenjäsenille.