Uudeksi vuodeksi Ranskaan, osa 4
Réveilloin, Saint-Sylvestre, veille et jour du nouvel an. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja tätä uuttavuotta vietettiin monin tavoin.
Uudenvuodenaattoni alkoi työllä: minulla oli koulupäivä. Tuntien jälkeen lähdin lenkille. Pyrähtelin juoksumatkan etäisyydellä oleviin kiinnostaviin paikkoihin. Aloitin Pantheonista, ja tällä kertaa pääsin sisälle asti. Ennakkoon viisaana olin ottanut mukaani puhelimen ja luottokortin, joten pystyin ostamaan itselleni lipun netistä, ja pääsin näppärästi jonon ohi.
Rakennus kaikkine sinne haudattuine julkkiksineen (Voltaire, Rousseau, Victor Hugo, Emile Zola, Alexandre Dumas jne.) oli varsin kiinnostava, ja täällä piipahdusta voin suositella, jos se on jäänyt tekemättä (kuten allekirjoittaneella oli).
Uudenvuodenpäivän iltaa juhlistimme kabareella. Asuntoni vieressä on Paradis Latin -niminen kabareeteatteri, jonka show´hun varasin liput. Niihin en voi antaa mitään säästövinkkejä, vaan oikean kabareen nähdäkseen on kaivettava kuvetta. Sellaisen vinkin kuitenkin annan, että mitä enemmän tilaa syötävää ja juotavaa, sen paremman paikan salissa saa. Ainakin tässä teatterissa puolikas kuohuviinipullo takaa parhaan hinta-laatusuhteen. Tämäkin kannattaa vähintään kerran elämässään kokea; ei Suomessa ole tarjolla vastaavaa viihteen ilotulitusta.
Eilen yritimme vierailla Pariisin katakombeissa, mutta koska kuolemantautini takia olin pakotettu lepäämään hetken koulun jälkeen ja metrolakon takia kaikki paikat menevät kiinni tavallista aiemmin, emme ehtineet sisään päivän kiintiöön. Sen sijaan kävimmekin Musée de la Libération de Paris'sa, joka esittelee Ranskaa toisen maailmansodan aikaan ja erityisesti vastarintaliikettä. Kiinnostavaa - ja ilmaistakin. Sitten mies halusi käydä Montparnassella, koska se oli melkein vieressä, joten kävelimme sinne toteamaan, että hautausmaa oli mennyt jo kiinni, ja sitten kävelimme kotiin. Kyllä tässä päivittäin napsahtaa vähintään 12 000 askelta heittämällä.
Tänään mies lähti kotiin, minulla oli viimeinen koulupäivä ja sen jälkeen alkoi varsinainen loma. Juhlistin sitä suklaa-mantelicroissantilla.
Terveellisen lounaan jälkeen kävin Boulevard Haussmanin Grand magasins -tavarataloissa aistimassa joulutunnelmaa, joka siivotaan huomisen jälkeen pois. Printempsillä oli hauskat ikkunat, Galeries Lafayetten kuusi oli ihan omaa luokkaansa.
Viikon jälkeen puhun jo kahviloissa ja ravintoloissa melko suvereenisti ranskaa, ja koulussakin keskustelu erilaisista aiheista alkoi sujua. Vaikka viikonlopun aionkin viettää lähinnä taiteen parissa eri museoita koluten, yritän hakeutua tilanteisiin, joissa voi puhua ranskaa. Tänään ostin metrolipun ihmiseltä enkä automaatista. Automaatille oli toki pidempi jono, mutta nyt aion hyödyntää jokaisen pienenkin mahdollisuuden.
Uudenvuodenaattoni alkoi työllä: minulla oli koulupäivä. Tuntien jälkeen lähdin lenkille. Pyrähtelin juoksumatkan etäisyydellä oleviin kiinnostaviin paikkoihin. Aloitin Pantheonista, ja tällä kertaa pääsin sisälle asti. Ennakkoon viisaana olin ottanut mukaani puhelimen ja luottokortin, joten pystyin ostamaan itselleni lipun netistä, ja pääsin näppärästi jonon ohi.
Pantheonilta juoksin Jardin du Luxembourgiin ja sen läpi. Jopa sydäntalvella se on viehättävä puisto, joten ymmärrän hyvin, miksi Edelfelt halusi istuskella täällä maalaamassa. Matka jatkui Montparnassen hautausmaalle, jonne on haudattu lukemattomia nykyajan julkkiksia. Itse etsin Sartren ja Simone de Beauvoirin, Serge Gainsbourgin ja Jacques Chiracin haudat.
Serge Gainsbourg
Hautuumaalta juoksin vielä Grande Mosquéelle, mistä olikin vain yksi jumalattoman pitkä ylämäki kotiin. Myöhemmin iltapäivällä seuraani liittyi mies, joka oli lentänyt Suomesta uudenvuoden viettoon Pariisiin. Uudenvuoden ajan Pariisin julkinen liikenne on ilmaista, ja silloin meidän omakin metromme kulki parin tunnin ajan. Varasimme kuitenkin hieman ylimääräistä aikaa ravintolaan siirtymiseen, ja olimme hyvissä ajoin Place de la Bastillella. Niinpä teimme pienen kävelyn Place de la Républiquelle. Päämäärätön flaneeraaminen oli kuitenkin varsin mukavaa!
Puoli kahdeksalta saavuimme ravintolaan, Qui plume la lune, josta mies oli varannut (ja antanut minulle joululahjaksi) uudenvuoden menun. Yhden Michelin-tähden ravintola oli todella sympaattinen ja viihtyisä, ja ruuat ja viinit olivat huippuhyviä. Hinta ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ollut aivan mahdoton, joten täällä kannattaa käydä juuri nyt!
Olimme valmiita puoli kahdeltatoista, ja mies halusi ehdottomasti katsomaan ilotulituksia ja Eiffel-tornia yövalaistuksessa. Päätimme ottaa metron Bastillelta Champs-Elyséelle. Mutta ilotulitusten vuoksi lähes kaikki Champs-Elyséen alla olevat metroasemat oli suljettu, ja kun me vihdoin pääsimme maan pinnalle, kello oli viisi yli 12, ilotulitus ohi ja meitä vastaan vyöryi valtava ihmismassa. Mies kuitenkin halusi kuvia siitä hemmetin tornista, joten tallustelimme Seinen rannalle, vaikka koko Pariisi käveli meidän suuntaamme. Ja sitten tallustelimme kotiin. 7 km. Yöllä. Edellisen päivän juoksujen ja kävelyjen päälle.
Ihan hienot valot, mutta tämän jälkeen kaikenlainen päämäärätön kuljeskelu on lähinnä v*tuttanut.
Seuraavana aamuna olin kaameassa flunssassa. Koko päivää ei silti voinut laittaa sairastamiseen - me päätimme käydä Sacre-Coeurilla. Siellä oli nättiä, vaikka olikin pilvistä. Kiipesimme 300 rappusta kupoliin, vaikka panoraamanäkymä olikin tällä kertaa varsin lyhyt. Flunssa ei tykännyt kiipeämisestä. Kävimme myös terassikaakaoilla - koska mies kuunteli läähättämistäni ensimmäisten Montmartren rappujen jälkeen ja päätti, että on tauon paikka. Kyllä täällä ihan Suomen juhannuskelit on, eli terassilla voi hyvin istuskella.
Uudenvuodenpäivän iltaa juhlistimme kabareella. Asuntoni vieressä on Paradis Latin -niminen kabareeteatteri, jonka show´hun varasin liput. Niihin en voi antaa mitään säästövinkkejä, vaan oikean kabareen nähdäkseen on kaivettava kuvetta. Sellaisen vinkin kuitenkin annan, että mitä enemmän tilaa syötävää ja juotavaa, sen paremman paikan salissa saa. Ainakin tässä teatterissa puolikas kuohuviinipullo takaa parhaan hinta-laatusuhteen. Tämäkin kannattaa vähintään kerran elämässään kokea; ei Suomessa ole tarjolla vastaavaa viihteen ilotulitusta.
Itse show'ta ei saanut kuvata, mutta hieno se oli.
Eilen yritimme vierailla Pariisin katakombeissa, mutta koska kuolemantautini takia olin pakotettu lepäämään hetken koulun jälkeen ja metrolakon takia kaikki paikat menevät kiinni tavallista aiemmin, emme ehtineet sisään päivän kiintiöön. Sen sijaan kävimmekin Musée de la Libération de Paris'sa, joka esittelee Ranskaa toisen maailmansodan aikaan ja erityisesti vastarintaliikettä. Kiinnostavaa - ja ilmaistakin. Sitten mies halusi käydä Montparnassella, koska se oli melkein vieressä, joten kävelimme sinne toteamaan, että hautausmaa oli mennyt jo kiinni, ja sitten kävelimme kotiin. Kyllä tässä päivittäin napsahtaa vähintään 12 000 askelta heittämällä.
Tänään mies lähti kotiin, minulla oli viimeinen koulupäivä ja sen jälkeen alkoi varsinainen loma. Juhlistin sitä suklaa-mantelicroissantilla.
Terveellisen lounaan jälkeen kävin Boulevard Haussmanin Grand magasins -tavarataloissa aistimassa joulutunnelmaa, joka siivotaan huomisen jälkeen pois. Printempsillä oli hauskat ikkunat, Galeries Lafayetten kuusi oli ihan omaa luokkaansa.
Viikon jälkeen puhun jo kahviloissa ja ravintoloissa melko suvereenisti ranskaa, ja koulussakin keskustelu erilaisista aiheista alkoi sujua. Vaikka viikonlopun aionkin viettää lähinnä taiteen parissa eri museoita koluten, yritän hakeutua tilanteisiin, joissa voi puhua ranskaa. Tänään ostin metrolipun ihmiseltä enkä automaatista. Automaatille oli toki pidempi jono, mutta nyt aion hyödyntää jokaisen pienenkin mahdollisuuden.
Kommentit
Lähetä kommentti