Lähimatkailua läntisellä Uudellamaalla

Heinäkuun alun parisuhdeviikonloppuna sää ei suosinut. Olin ajatellut, että viettäisimme lauantain Hangossa tai kävisimme luontoretkellä. Kun sade ei ottanut laantuakseen, kartoitimme lähiseudun sisätiloissa olevat kulttuurikohteet ja päätimme suunnata Hanasaareen. 

Ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus on loistavalla paikalla Helsingin ja Espoon rajalla, ja onneksi sade taukosi hetkeksi, niin että pääsimme tekemään pienen kävelyn meren rannassa ympäristötaideteosten keskellä. Oikeastaan ympäristötaide ja mahtavat maisemat ovatkin paras syy vierailla Hanasaaressa, mutta toki itse rakennuksen 1970-luvun arkkitehtuuri ja design ovat myös upeita. 

Sen sijaan Karin & Carl Larsson -näyttely, jota me menimme katsomaan, ei vakuuttanut. Yksi huone ja yksi maalaus eivät varsinaisesti ole näyttely, vaikka se olisi kuinka hienosti toteutettu. Hanasaareen aion kuitenkin palata, koska moni on kehunut sen ravintolaa ja/tai hotellia. Ehkäpä se ansaitsee oman parisuhdeviikonloppunsa joskus tulevaisuudessa.

Kävimme Tapiolassa kahvila Tarinassa päiväkahveilla ja jatkoimme autoilua länteen päin sateen hakatessa autoa. Inkoossa käänsimme auton nokan uudestaan rantaan päin ja kävimme tsekkaamassa Kopparnäsin ulkoilualueen. Kapea hiekkatie mutkitteli lehtojen (joissa lehmät ihan oikeasti laidunsivat) läpi. Sade taukosi taas pieneksi hetkeksi, niin että pystyimme kävelemään yhdeltä parkkipaikalta rantakallioille, mutta sitten alkoi sataa entistä tiheämmin. Pelastauduimme autoon ja päätimme, että tänne palaamme paremmalla ajalla ja säällä.

Oli aika ajaa Mustioon asti. Matka sujui nopeasti, eli Mustio on oikein sopivalla etäisyydellä lyhyen loman kohteeksi. Perillä tuntui kuitenkin siltä, kuin olisi saapunut toiseen maailmaan, tai ainakin toiseen aikaan. Kirkko, kartano ja ruukki muodostivat pienen kyläyhteisön, jossa historia havisi joka puolella.

Olin varannut meille Mustion linnan Bon vivant -paketin, johon kuuluu yöpyminen, neljän ruokalajin illallinen Linnankrouvissa ja opastettu kierros linnassa. Etukäteen olin pyytänyt upgreidausta takalliseen huoneeseen, mihin vastattiin heti myöntävästi. Vähän kyllä ehdin jo kesäkuun helteiden aikana miettiä, mitä järkeä takassa on, mutta kyllähän se sitten ihan tarpeeseen Suomen kesässä kuitenkin tuli! 

En ymmärtänyt muistuttaa sisäänkirjautuessa takkavarauksesta, ja saimmekin ensin avaimet Isontuvan huoneeseen, jossa ei takkaa ollut. Mustiossa vastaanotto on ravintolan kanssa samassa rakennuksessa, ja huoneet ovat ympäriinsä kartanon mailla erilaisissa vanhoissa rakennuksissa. Minä talsin joen yli takaisin respaan vaatimaan sitä takkaani, ja oikea huone Pikkutuvasta järjestettiin meille saman tien. Yleensäkin palvelu oli koko vierailun ajan aivan huippua. Palvelusväki oli ystävällistä ja tehokasta, mutta kiireen tuntua ei ollut ollenkaan.

Pikkutupa

Takan lisäksi huoneen valintaan vaikutti mahdollisten kummitusten läsnäolo. Suurin osa Mustion linnan kummituksista liikkuu puisessa päärakennuksessa, mutta kartanon kivisen lisärakennuksen Edelfeltin portaissa on kuultu jonkinlaisen poltergeistin rähinää. Ei kiitos sinne, en halua valvoa yötäni kauhusta kankeana! 

Talli. Tämä on talli.

Lauantai-iltana kävelimme linnan puistossa: ihastelimme lummelampea, erilaisia patsaita, harvinaisia puita ja kauniita kukkaistutuksia. Illan kruunasi illallinen. Linnankrouvin neljän ruokalajin illallinen oli todella hyvä ja kekseliäs. Samaa ei valitettavasti voi sanoa tarjolla olleista viineistä. Illallisen jälkeen vetäydyimme huoneeseemme ja sytytimme takan palamaan. Enpä voi sanoa koskaan aiemmin nukahtaneeni hotellin huoneessa takkatulen kajossa!

Sunnuntai alkoi kotimaisten tuottajien herkkuja sisältävällä aamiaisella. Mitään kauhean erikoista ei ollut tarjolla, mutta maistuvat leivät ja laadukkaat kermajuusto, palvikinkku ja savulohi takasivat sen, että nälkä ei tullut ennen iltapäivää.

 Aamiaisen jälkeen oli vihdoin aika tutustua itse linnaan. Oppaamme oli linnan omistavan Linderin suvun perillinen, ja hänellä oli paljon kiinnostavia, usein omakohtaisiakin tarinoita linnasta. Itse olin todella vaikuttunut upeasta sisustuksesta ja huolella toteutetusta entisöinnistä. Opastetulla kierroksella saimme kuulla myös tarkemmin kummituksesta - ja kauhukseni sain tietää, että myös niissä rakennuksissa, joissa me yövyimme, on nähty sotilas miekan kanssa.

Kotimatkalla kävimme vielä teellä Lill-Bredsin marjatilalla, joka on Inkoossa tien 51varrella. Monesti ohi ajaessa on katseltu sitä ja mietitty, minkälainen paikka se on. Nyt voin ilmoittaa, että se on oikein hyvä paikka: kahvila on kiva sekä edullinen ja tilapuodin tarjoomukset ovat tuoreita ja maukkaita. 

Mustion linna oli mainio kohde lyhyelle viikonloppulomalle: sinne ajoi nopeasti, itse linnassa ja sen välittömässä läheisyydessä riitti paljon tutkittavaa ja ravintola oli mainio. Matkan varrelta löytyy myös paljon nähtävää, jos reissua haluaa venyttää. Itse ihastuin niin, että rupesin jo suunnittelemaan seuraavaa kartanoreissua - näitähän lähiseuduilla riittää.