Hanko: nähtävyydet ja ravintolat

Det gjorde vi!

Hankoon tutustuminen kannattaa aloittaa vesitornista. Sen näköalatasanteelle saa ajaa hissillä ja kolmen euron hinnalla. Yläilmoista saa hyvän kokonaiskuvan kaupungista ja tornissa toimivasta turisti-infosta voi kerätä mukaansa kartat ja esitteet, joiden avulla kaupunkiin tutustumista voi jatkaa. Samalla reissulla voi käydä kirkossa, ainakin jos on liikkeellä ti-su iltapäivällä. Kirkko oli toki paljon hienompi ennen toista maailmansotaa, mutta visiitin voi ottaa varoittavana esimerkkinä huonosta korjausrakentamisesta. Samalla pysähdyksellä voi piipahtaa myös kirjastossa keräämässä enemmän esitteitä ja hakemassa lomalukemista - Hangosta kertovat romaanit on koottu näytille kesävieraita varten.

 

Hangossa kannattaa kiertää luontonähtävyyksiä. Pyörällä tai autolla tavoittaa kaukaisemmatkin rannat ja voi etsiä oman suosikkinsa. Koko Hankoniemi on hiekkakankaalle noussutta matalaa mäntymetsää, jollaista en Suomessa ole muualla nähnyt (enkä missään tapauksessa väitä, että olisin nähnyt kaiken), mutta Tanskassa olen nähnyt samanlaista maisemaa. Ihan keskustassa kannattaa kävellä Puistovuorella ja sitä kiertävällä Rakkauden polulla. Kallioilta on upeat maisemat, ja ovatpa itse kalliotkin näkemisen arvoiset: laakeilla kallioilla Amerikan-kyytiä odottavat siirtolaiset tanssivat iltaisin. Kalliolta löytyy myös vaikuttava hiidenkirnu.

 

Hankoniemen eteläisimpään kärkeen voi patikoida, mutta me emme jaksaneet helteellä rämpiä kuutta kilometriä tämän kokemuksen vuoksi. Hellepäiviin sopisi sen sijaan hyljesafari tai risteily. Niitä tehdään Hangosta esimerkiksi Bengtskärin majakalle tai lähellä olevalle Hauensuolen vanhalle satamapaikalle. Kuulemma nämä risteilyt ovat olleet sesongin aikaan loppuunmyytyjä, joten jos tällaisen haluaa matkaansa yhdistää, se kannattaa varata hyvissä ajoin. Me halusimme pyöräillä, joten suuntasimme ensimmäisen yön jälkeen pyörävuokraamoon. Enpä arvannut, että pyörän vuokrauskin olisi pitänyt suunnitella etukäteen; jokainen vuokraamo myi eioota.

 

Tältä näyttää ihminen, joka on metsästänyt monta tuntia vuokrapyörää. Coco Hanko tarjoaa hyvää piña coladaa, syötävääkin ja IG-soveliaan kuvausympäristön.

Vaihdoimme suunnitelmaa lennossa ja kiersimme Hankoa autolla. Hellesäällä ilmastoitu auto ei ollut hullumpi idea, ja tällä tavoin pääsimme tutustumaan kaukaisempiinkin kohteisiin. Hangon arkkitehtuuriin voi tutustua pienen opasvihkosen avulla, ja autolla kiertelimme vihon kaikki talot. Jälkiviisaana täytyy myöntää, että moni paikka olisi jäänyt käymättä, jos olisimme olleet pyörillä liikkeellä. Esimerkiksi Mannerheimin vuosina 1927-1933 asuttamaan Neljän tuulen tupaan olisi ollut pyörällä pitkä matka - toisaalta jos olisimme polkeneet sinne, olisimme varmasti juoneet kahvit.

Hangossa on paljon kahvila- ja ravintolatarjontaa, mutta ruokailua suunnitellessa kannattaa huomioida, että kahvilat ja pikkuravintolat sulkevat ovensa aikaisin - ja lähes kaikki paikat iltakymmenen tienoilla. Tästä syystä söimme Itäsataman ketjuravintoloissa, Classic Pizzassa ja Hangon makaronitehtaassa. Meidän vierailumme aikana Hangossa oli ruokamarkkinat, joten jälkiruuaksi pystyi ostamaan gelatoa, churroa ja vohveleita.

 

Makaronitehdas ei petä.

 

Näissä maisemissa söimme churroja. Maisemat olisivat olleet vielä astetta paremmat ennen regattaa ja maassa lojuvia roskia.

Hangosta löytyy myös aivan hurmaava Hangon museo, jonka näyttelyt ovat olleet tasokkaita molempina vierailukertoinani. Tänä kesänä sen näyttely kertoo vanhoista matkailumainoksista. Mainokset olivat kauniita ja inspiroivia sekä kertoivat kattavasti, miten Suomen imagoa matkailumaana on rakennettu. Näyttelytekstejä oli ilo lukea.

 

Matkailumainoskilpailun satoa vuodelta 2021. Pelkästään tämän näyttelyn takia kannattaa hurauttaa Hankoon! Samalla voi toki käydä kahvilla tai syömässä.

 Jos olet autolla liikkeellä, kannattaa piipahtaa myös Hangon ja Tammisaaren puolessavälissä olevassa Rintamamuseossa. Jos aihe kovasti kiinnostaa, museossa pääsee ennakkoon ilmoittautumalla kaivamaan esiin sodan aikana palanutta korsua. Sotafriikeille museo tarjoaa muutenkin paljon tietoa. Itse innostuin lukemaan kertomuksia lähisaarten puolustamisesta ja takaisin valtaamisesta. Ulkona pääsee kiertämään juoksuhautoja ja kurkistamaan korsuun. Me kiersimme myös noin kilometrin mittaisen polun, jota en suosittele ilman opasta. Tosin sillä retkellä koimme ehkä matkan jännittävimmän hetken, kun viereisestä puskasta karkasi hirvi kauemmas metsään.

Olisin halunnut päättää kuvaan, jossa teini ähisee museon pihalla olevalla kuntoradalla. En saanut lupaa, joten katselkaa sitten tätä herraa.